{"id":89,"date":"2025-01-04T17:34:11","date_gmt":"2025-01-04T17:34:11","guid":{"rendered":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/?p=89"},"modified":"2025-01-06T10:44:29","modified_gmt":"2025-01-06T10:44:29","slug":"pedon-sydan-2001-lapsuutemme-haviavat-mainingit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/?p=89","title":{"rendered":"PEDON SYD\u00c4N (2001) \u2013 LAPSUUTEMME H\u00c4VI\u00c4V\u00c4T MAININGIT"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kun lapsuutensa kukkeinta kulta-aikaa el\u00e4v\u00e4 vilkaskatseinen ja viisas Bobby Garfield (Anton Yelchin) tapaa \u00e4itins\u00e4 talon alivuokralaiseksi asettuneen ep\u00e4ilykset suolienlailla kurkkuun nostattavan Ted Brautiganin (Anthony Hopkins) \u2013 muistuman, ellei negatiivin Alfred Hitchcockin Ep\u00e4ilyksen varjosta (Shadow of a Doubt, 1943) \u2013 alkaa ensirys\u00e4ys pohjattoman syv\u00e4lle, kauniille yst\u00e4vyydelle jonka muisto jatkuu nuoruudesta vanhuuteen.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki tapahtuu oikeastaan King-kliseisesti takauman kautta: saavuttuaan pitk\u00e4n poissaolon j\u00e4lkeen takaisin lapsuutensa kaupunkiin Garfield kuulee lapsuudenyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, ensimm\u00e4isen rakkautensa, kaukaisten onnen aikojen syd\u00e4mens\u00e4 ainoan kirkkaana loistavan t\u00e4hden Carol Gerberin (Mika Boorem) kuolleen. Muistot alkavat el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, ne ottavat vallan ja niihin uppoaa kuin juoksuhiekkaan: r\u00e4nsistyneen kotitalon n\u00e4keminen sy\u00f6ksee Garfieldin menneisyyden hautuumaalle. Millainen kes\u00e4 oli lapsuutemme viimeinen kes\u00e4? Miten suunnattomia maailmoja se sis\u00e4lsik\u00e4\u00e4n!<\/p>\n\n\n\n

Bobbyn \u00e4iti, h\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4 ja onneton Liz (Hope Davis), on sitrushedelm\u00e4 takapuolessaan rahasta ja onnettomuuksistaan nalkuttava leskinainen, jolla ei riit\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 lastaan, eik\u00e4 etenk\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n uutta yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4, vuokralaistaan Ted Brautigania kohtaan. J\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 h\u00e4nen oma sairas mielikuvituksensa saa ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n jo ensi alkuun pedofiiliksi. Ukko pit\u00e4\u00e4 silti pit\u00e4\u00e4 talossa, jotta silt\u00e4 saa nyhdetyksi valuuttaa. Liz on sanalla sanoen sokea ihmisi\u00e4 kohtaan ja niukkuus on tehnyt h\u00e4nest\u00e4 pihin. Liz ei ymm\u00e4rr\u00e4 edes itse\u00e4\u00e4n. Kuvaavaa on ett\u00e4 h\u00e4n hurahtaa my\u00f6hemmin t\u00e4ydelliseen ilminilkkiin Len Filesiin (Tom Bower), joka heti tilaisuuden tullen raiskaa ja hakkaa t\u00e4m\u00e4n onnettoman naispolon.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Varsinainen tarinakuvio l\u00f6ytyy t\u00e4st\u00e4: Brautigan on meedio joka pakoilee hallituksen j\u00e4seni\u00e4. Heit\u00e4 h\u00e4n kutsuu Charles Dickensi\u00e4 mukaillen alhaisiksi miehiksi, lower meniksi. Sanan voisi kenties suomentaa my\u00f6s roskasakiksi, mutta t\u00e4ss\u00e4 kontekstissa sill\u00e4 tarkoitetaan moraaliltaan h\u00e4ilyv\u00e4isi\u00e4, rahalla ostettavia tahdottomia palkallisia, jotka olisivat kivisyd\u00e4misi\u00e4 rikollisia jos eiv\u00e4t sattuisi olemaan valtion virkamiehi\u00e4.

Elet\u00e4\u00e4n 60-lukua yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa, kommunistijahdin kiihkeint\u00e4 ja vainoharhaisinta aikakautta. Kaikki ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t janarit ovat potentiaalisia vihollisia. Sellainen kirjallisuuden yst\u00e4v\u00e4 Brautigan ilman muuta on. Tuona aikana kommunisti oli jotain yht\u00e4 niljakkaan lieroa kuin pedofiili, eik\u00e4 Brautigan s\u00e4\u00e4sty kummaltakaan ep\u00e4ilykselt\u00e4. H\u00e4n on ulkopuolinen. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n kuin muut. H\u00e4ness\u00e4 on pakko olla jotain pieless\u00e4!

Tosi asiassa Brautigan on jonkin sortin mutantti joka ei el\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ajassa tavalla jonka me ymm\u00e4rr\u00e4mme: h\u00e4n n\u00e4kee nykyhetken lis\u00e4ksi my\u00f6s menneisyyteen ja tulevaan. Siit\u00e4 syyst\u00e4 valtion virkakoneisto jahtaa h\u00e4nt\u00e4: kukapa ei haluaisi itselleen kristallipalloa vaikka se olisikin Hopkinsin n\u00e4k\u00f6inen ryppykasvoinen, yliluonnollisuuden ruumiillistuma. Mieluummin kuin valtion valtakoneiston orjuutettu ty\u00f6kalu Ted p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 olla ylevien asioiden instrumentti, silta ihmisen ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4: h\u00e4n yhdist\u00e4\u00e4kin Bobby Garfieldin kirjallisuuteen, t\u00e4m\u00e4n tulevaan ammattiin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Bobbyn ja Tedin yst\u00e4vyydest\u00e4 l\u00f6ytyy paljon samaa kuin Danny Torrancen (Danny Edward Lloyd) ja Dick Hallorannn (Scatman Crothers) yhteydest\u00e4 Hohdossa (The Shining, 1980). Niin Ted kuin Dick tiet\u00e4v\u00e4t ett\u00e4 lapsi hohtaa, eli omaa samoja telepaattisia kykyj\u00e4 kuin h\u00e4nkin. Danny n\u00e4kee paloja tulevaisuudesta ja menneisyydest\u00e4, Bobbylta l\u00f6ytyy my\u00f6s selv\u00e4nn\u00e4kij\u00e4nlahjoja. Pedon syd\u00e4men lapsuuskuvauksissa on my\u00f6s paljon samaa kuin Stand by Me \u2013 Viimeisess\u00e4 kes\u00e4ss\u00e4 (1986) ja It-kauhuelokuvissa (1990, 2017, 2019), mutta ne eiv\u00e4t koskaan muutu silkaksi kauhuksi niin kuin monessa muussa King-filmatisoinnissa.<\/p>\n\n\n\n

Jos olisimme ik\u00e4vystytt\u00e4vi\u00e4, kiistelisimme kuin mielipuolet loputtomiin siit\u00e4, onko Stephen King nerokas vai vain keskinkertainen kirjailija, mutta yhdest\u00e4 asiasta emme kiistelisi: h\u00e4nen kirjoistaan on tehty sek\u00e4 huonoja ett\u00e4 hyvi\u00e4 elokuvia. Kingin tasapaksut, mutta j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4t juonikuviot, liiallinen adjektiivien viljely ja moninaiset henkil\u00f6hahmot soveltuvat elokuviin kuin tikka kuolleeseen puuhun. Ilmeisempien klassikkojen sijaan (mm. Carrie, Hohto) listaan muutaman oman suosikkini: Viimeinen yhteys: The Dead Zone (1983), Christine (1983), Cujo (1983), Misery \u2013 Piina (1990), The Boogey Man (2023)… Toisaalta surkeiden King-elokuvien lista olisi huomattavasti pidempi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dNuoruudessa kokee sellaisia onnen hetki\u00e4, ett\u00e4 uskoo el\u00e4v\u00e4ns\u00e4 jossain taianomaisessa paikassa, millainen Atlantis varmaan oli. Sitten aikuistumme ja syd\u00e4memme halkeavat\u201d, Ted lausuu. Ennen muuta Krzysztof Kieslowskin v\u00e4ritrilogian p\u00e4\u00e4t\u00f6sosasta muistetun Piotr Sobocinskin herkk\u00e4 kamera onkin saanut taltioitua lapsuuden aitoja ilon ja onnen hetki\u00e4. Bobbya n\u00e4ytelleen Yeltchinin t\u00e4m\u00e4n kirjoittaja muistaa ennen kaikkea Jeremy Saulnierin Green Roomista (2015) ja Jim Jarmuchin Only Lovers Left Alivesta (2013).

Vuonna 2016 Yelchin teki viimeisen elokuvansa. Gabe Klingerin ohjaama Porto (2017) on melkein taianomainen ylistys portugalilaiselle rantakaupungille, oodi rakkaudelle, josta Woody Allenin tulisi syyst\u00e4 tuntea kateutta.

Yelchin kuoli kes\u00e4ll\u00e4 Los Angelesissa j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n kotipihassaan puristuksiin autonsa ja turvaportin v\u00e4liin. H\u00e4n oli vain 27-vuotias.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun lapsuutensa kukkeinta kulta-aikaa el\u00e4v\u00e4 vilkaskatseinen ja viisas Bobby Garfield (Anton Yelchin) tapaa \u00e4itins\u00e4 talon alivuokralaiseksi asettuneen ep\u00e4ilykset suolienlailla kurkkuun nostattavan Ted Brautiganin (Anthony Hopkins) \u2013 muistuman, ellei negatiivin Alfred Hitchcockin Ep\u00e4ilyksen varjosta (Shadow of a Doubt, 1943) \u2013 alkaa ensirys\u00e4ys pohjattoman syv\u00e4lle, kauniille yst\u00e4vyydelle jonka muisto jatkuu nuoruudesta vanhuuteen. Kaikki tapahtuu oikeastaan King-kliseisesti takauman […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"nf_dc_page":"","_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-89","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/89","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=89"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":108,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions\/108"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=89"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=89"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=89"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}