{"id":51,"date":"2024-08-28T00:08:53","date_gmt":"2024-08-28T00:08:53","guid":{"rendered":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/?p=51"},"modified":"2024-08-28T00:08:53","modified_gmt":"2024-08-28T00:08:53","slug":"eraan-nayttelyn-tuntemus-eli-ryoji-ikedan-valkkyva-valohamy","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/?p=51","title":{"rendered":"ER\u00c4\u00c4N N\u00c4YTTELYN TUNTEMUS \u2013 ELI RYOJI IKEDAN V\u00c4LKKYV\u00c4 VALOH\u00c4MY"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Alakertaan johtaa portaat. Naulakkojen edess\u00e4 tarjotaan kuulosuojaimia. Alakerran valkea tila luo vahvan kontrastin n\u00e4yttelyn pimeyden kanssa. Olisi klisee puhua kohtumaisesta tilasta, paluusta maternaaliseen vaginaan, mutta laskeutuminen alas portaita ja sitten pime\u00e4\u00e4n tilaan ovien avautuessa astuminen, luo tunteen paluusta jonnekin, jos ei nyt kuitenkaan kohtuun, ehk\u00e4 johonkin tilaan, jonka on jo unohtanut, kenties l\u00e4hemm\u00e4s sit\u00e4 plasmapalloa, josta me kaikki olemme l\u00e4ht\u00f6isin. <\/p>\n\n\n\n

Pient\u00e4 pistett\u00e4 universumin ytimess\u00e4, josta materia l\u00e4hti laajenemaan ajassa valtaisaa nopeutta, ja josta t\u00e4h\u00e4n hetkeen aika muokkasi meid\u00e4t, jotka olemme kasa aikaan heitetty\u00e4 materiaa kerrottuna selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4, olevaisia, joilla jokin sadistinen ja kenties yliluonnollinen olento leikkii. Aika muokkasi t\u00e4h\u00e4n ikuisen paluun kiertokulkuun. Hetkeen ennen kuin avaruus l\u00e4htee laajenemaan niin nopeasti, ett\u00e4 se saattaa r\u00e4j\u00e4ht\u00e4\u00e4.

Varustaudun kuulosuojaimilla. Pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 hyperakustinen vasen korvani imee voimakkaat \u00e4\u00e4net sykkivin\u00e4 kipuina jokaiseen tulehtuneeseen hermooni. Tunnen jo nyt kuinka tuskaiset hikikarpalot ty\u00f6ntyv\u00e4t esiin jostain selk\u00e4rankani ytimest\u00e4. Ovet avautuvat, ovet sulkeutuvat. Seison sis\u00e4ll\u00e4. Aluksi pimeys h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4\u00e4, sitten se loppuu. V\u00e4lkkyv\u00e4 valo alkaa. Syd\u00e4meni hakkaa jossain kurkkuni pohjalla; t\u00e4t\u00e4 on ahdistus: yht\u00e4 suloista kuin uni. <\/p>\n\n\n\n

N\u00e4en, kuinka ihmiset kuvaavat puhelimillaan suurta v\u00e4lkkyv\u00e4\u00e4 lattiaa. He ovat lumoutuneita ja pys\u00e4htyneit\u00e4 kuin olisivat tulleet vilkaisseekseen gorgoa silmiin.

Lattiasta laajenee piste. Aluksi se on pieni musta ympyr\u00e4, mutta se kasvaa v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 vauhtia, kuin universumi ja kaikki sen materia hetkell\u00e4, jolloin aika syntyi. Pime\u00e4 haukkaa viimein kaiken valon sis\u00e4\u00e4ns\u00e4. Se ahmii sit\u00e4 kuin bulimiaa k\u00e4rsiv\u00e4 ihminen viimeist\u00e4 ehtoollistaan. Pimeys vie kaiken. Y\u00f6 nielee p\u00e4iv\u00e4n, ympyr\u00e4 kasvaa liian suureksi. Valo loppuu. Se on musta aukko joka imee kaiken materian sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, my\u00f6s ajan, jos aika on riippuvainen materiasta, ja josta mik\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 palaa takaisin, ei ainakaan t\u00e4h\u00e4n todellisuuteen. Ryoji Ikedan lattiaan projisoima teos on sek\u00e4 massiivinen ett\u00e4 samaan aikaan minimalistinen: kooltaan se on iso, mutta sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n pelkistetty, jopa omalla tyylill\u00e4\u00e4n lakoninen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Siin\u00e4 ei tapahdu paljon, mutta kaikki mik\u00e4 siin\u00e4 tapahtuu, tapahtuu hyvin nopeasti. Valot esimerkiksi, ne v\u00e4lkkyv\u00e4t intensiiviseen, epileptiseen tahtiin tavalla, joka saa katsojassa ja kokijassa aikaan py\u00f6rrytt\u00e4v\u00e4n olon. Teos imaisee singulariteettiinsa ja strobovalo hakkaa silmi\u00e4 ja tajuntaa kuin h\u00e4keltynyt, metafyysinen piiska. Tekisi mieli ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 sormet kurkkuun ja oksentaa. Taustalla py\u00f6rii alituiseen meditatiivinen \u00e4\u00e4nimaailma, joka luo vahvan kontrastin v\u00e4kivaltaisella nopeudella v\u00e4lkkyv\u00e4\u00e4n valoon. T\u00e4m\u00e4 on metafora: japanilainen Ikeda, t\u00e4n\u00e4\u00e4n 58 vuotias, tarjoaa samassa hetkess\u00e4 kasan tiivistetty\u00e4 spiidi\u00e4 ja siihen p\u00e4\u00e4lle kasan hevosentainnusrauhoittavia. Sellainen on tunne, jonka teos minussa saa aikaan.

Yh\u00e4 seuraavaan huoneeseen talsiessani tunne on huimaava. Silmieni edess\u00e4 odottaa valtaisa sein\u00e4, johon videotykki ampuu abstrakteja kuvioita. Tai ainakin ne vaikuttavat abstrakteilta, ennen kuin alkavat saamaan erilaisia, konkreettisia muotoja. Eteeni ilmestyy t\u00e4htikarttoja, kaupunkikarttoja ja massiivisia kaupunkistruktuureita, jotka jakautuvat useisiin neli\u00f6ihin symmetrian lakeja palvoen, hajoavat kasaan ja syntyv\u00e4t uudelleen, vankeina ikuisen paluun puristuksissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Informaatiota sy\u00f6tet\u00e4\u00e4n kokijaan valtaisalla nopeudella ja ihmeellinen, omituinen humina tahdittaa koko h\u00e4myist\u00e4 touhua, joka vaikuttaa modernilta luomiskertomukselta. Sek\u00e4 kaikki universumit, ett\u00e4 sen pisteen, ihmisen, pystyy jakamaan osiin: koskettaako mik\u00e4\u00e4n todella toisiaan, vai onko kaikki vain alkeishiukkasten tarkoituksetonta tanssia loputtomassa, yh\u00e4 laajenevassa tyhjyydess\u00e4?

Sek\u00e4 atomin pystyy halkaisemaan, ett\u00e4 kvarkin ja joskus Higgsin bosonin ja joskus sit\u00e4 pienempi\u00e4kin asioita, mutta silloin me emme ole sit\u00e4 kokemassa. Sitten nimitt\u00e4in r\u00e4j\u00e4ht\u00e4\u00e4. Kuvan valtaa aurinkotuulesta l\u00e4htenyt ruiskahdus, kosminen ejakulaatio. Humina voimistuu valtaisaksi kakofoniaksi. Sein\u00e4n kuva-alan t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 laavamainen, puhdas, liikkuva tuli, kuin alkuenergian vimmainen, magmamainen juoksu universumin tihenev\u00e4ss\u00e4, puristuvassa pimeydess\u00e4. On valoa, vaikka vain v\u00e4h\u00e4n, mutta se peittoaa pime\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

N\u00e4emmek\u00f6 nyt t\u00e4hden synnyn ja sen kuoleman, tavalla joka palauttaa mieleen Stanley Kubrickin 2001: avaruusseikkailun<\/em> (1968) kliimaksin. Meid\u00e4n aurinkokuntamme t\u00e4hden, auringon elinkaari on vasta puolessa v\u00e4liss\u00e4, tuumin. Sill\u00e4 on viel\u00e4 noin kahdeksan miljardia vuotta aikaa palaa loppuun, ennen kuin se lopulta sammuu, luhistuu.

Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 Ikedan teos yritt\u00e4isi kuvata maailmankaikkeutta, sen \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 monimutkaisuutta. Joudun sanomaan, ett\u00e4 en tied\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on, enk\u00e4 tule varmaan koskaan tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta ainakin siin\u00e4 on immersiivinen taso, sill\u00e4 ihmiset katsovat teosta kuin halolla p\u00e4\u00e4h\u00e4n ly\u00f6tyin\u00e4, antautuvat sen vaikutuksille, mit\u00e4 tahansa ne ovatkaan.<\/p>\n\n\n\n

Kun k\u00e4velen yl\u00f6s sielt\u00e4, Amos Rexist\u00e4, ulos Mannerheimintielle ja valkoisille kaduille, kun lumi on satanut ja rauhallinen liikenne vet\u00e4\u00e4 kirskuvia raitiovaunuja edes takaisin, ja uneliaat, touhukkaan ihmiset valmistautuvat jouluun ja lepoon, Ryoji Ikedan n\u00e4yttelyn vaikutukset, jotka luodaan auditiivisilla ja visuaalisilla n\u00e4yill\u00e4, p\u00f6rr\u00e4\u00e4v\u00e4t yh\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni kuin py\u00f6rremyrsky. En ole varma, pid\u00e4nk\u00f6 siit\u00e4 lainkaan, mutta taidetta se on.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Alakertaan johtaa portaat. Naulakkojen edess\u00e4 tarjotaan kuulosuojaimia. Alakerran valkea tila luo vahvan kontrastin n\u00e4yttelyn pimeyden kanssa. Olisi klisee puhua kohtumaisesta tilasta, paluusta maternaaliseen vaginaan, mutta laskeutuminen alas portaita ja sitten pime\u00e4\u00e4n tilaan ovien avautuessa astuminen, luo tunteen paluusta jonnekin, jos ei nyt kuitenkaan kohtuun, ehk\u00e4 johonkin tilaan, jonka on jo unohtanut, kenties l\u00e4hemm\u00e4s sit\u00e4 plasmapalloa, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"nf_dc_page":"","_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-51","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/51","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=51"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/51\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":60,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/51\/revisions\/60"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=51"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=51"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=51"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}