{"id":110,"date":"2025-01-13T11:11:33","date_gmt":"2025-01-13T11:11:33","guid":{"rendered":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/?p=110"},"modified":"2025-01-15T11:04:25","modified_gmt":"2025-01-15T11:04:25","slug":"koko-kaupungin-puheenaihe-1935-eli-yhteiskunnan-vihollinen-numero-yksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/?p=110","title":{"rendered":"KOKO KAUPUNGIN PUHEENAIHE (1935) \u2013 ELI YHTEISKUNNAN VIHOLLINEN NUMERO YKSI"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

John Ford “r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4\u00e4 potin” kaksoisolentoteemaisella, dostojevskil\u00e4isyytt\u00e4 hipovalla, melkein hawksilaisella gangsterikomediallaan Koko kaupungin puheenaihe (The Whole Town’s Talking, 1935). Samalla kun Fordin elokuva on virnuilevaa parodiaa kaikista edell\u00e4 mainituista, on se satiiri modernista maailmasta, joka on sanomalehtien kahinaa ikuisella j\u00e4tetunkiolla. Toisin sanoen, roskaa.<\/p>\n\n\n\n

Fordin hampaisiin tarttuvat lehdist\u00f6 ja poliisi, mutta ennen kaikkea k\u00e4sitys ty\u00f6st\u00e4, firmoista, yrityksist\u00e4, sanalla sanoen koko uudenaikainen kapitalistinen ty\u00f6ideologia. J\u00e4rjestelm\u00e4, joka typist\u00e4\u00e4 j\u00e4senens\u00e4 systeemin orjiksi, ohuiksi varjoiksi itsest\u00e4\u00e4n ja ihmisist\u00e4, nyhver\u00f6iksi, kuten Arthur Ferguson Jones (Edward G. Robinson). H\u00e4nell\u00e4 ei ole omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, ei tahtoa, eik\u00e4 halua edes vapautua, mit\u00e4 tahansa se h\u00e4nen tapauksessaan sitten ikin\u00e4 tarkoittaisikaan. H\u00e4nell\u00e4 on vain ty\u00f6, alistumisensa, ja toivottomalta kalskahtava haave toisesta ihmisest\u00e4. Vain tuo unelma rakkaudesta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pit\u00e4v\u00e4n t\u00e4m\u00e4n oravanpy\u00f6r\u00e4n tahrattoman hamsterimaisen haaveilijan tolkuissaan.<\/p>\n\n\n\n

Jonesin intohimojen h\u00e4m\u00e4r\u00e4 kohde on kaiken sen ruumiillistuma, jota Jones ei ole. Miss Wilhelmina Clark (Jean Arthur) \u2013 Jonesin rakkauden el\u00e4v\u00e4 objekti \u2013 on vapaa, anarkistinen ja rohkea; elokuvan subjektiivisin henkil\u00f6 sitten tappaja-Manionin (E. G. Robinson upeassa kaksoisroolissa!). Manionissa k\u00e4sitys individualistista \u2013 jonka, kuvaavaa kyll\u00e4, jokainen kaupungin virkaa tekev\u00e4 haluaisi enemm\u00e4n kuin lopullisesti poistaa kuvasta! \u2013 p\u00e4\u00e4see pime\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4ripisteeseens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Manion on nihilisti, gangsteri joka ei piittaa mist\u00e4\u00e4n. H\u00e4nelle kaikki on sallittua, koska h\u00e4nelt\u00e4 ei l\u00f6ydy murustakaan inhimillisest\u00e4 moraalista. H\u00e4n on kylm\u00e4verinen tappaja. El\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4, eik\u00e4 kuolemallakaan, ja kaikki on siten ihan samantekev\u00e4\u00e4. Jones on kaiken t\u00e4m\u00e4n negaatio. Voisi jopa sanoa, ett\u00e4 Jones kuvittelee Manionin, ett\u00e4 Manion on fantasiaa siit\u00e4, mik\u00e4 Jones haluaisi olla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dGangsterit ovat yliarvostettuja: kun he saavat k\u00e4teens\u00e4 aseen, he kuvittelevat olevansa yli-ihmisi\u00e4; mutta kun otat aseen heid\u00e4n k\u00e4dest\u00e4\u00e4n, he eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n\u201d, toimii elokuvan johtorepliikkin\u00e4. T\u00e4t\u00e4 kyynist\u00e4 murhaajaa, Manionia, pahempi taitaa olla ainoastaan se sopulilauma, jota Ford capralaiselle tarkkuudella kuvaa: nykyaikainen massaihminen, tuo lammasvaistoinen Telluksen loinen, jolla on keltaisen lehdist\u00f6n moraali ja monistuskoneen \u00e4lykkyysosam\u00e4\u00e4r\u00e4. \u00c4lyn pimeytt\u00e4 vastaan elokuvasta loistaa valoa Wilhelminan ja Jonesin henkil\u00f6iss\u00e4. Kun Jones viimein pystyy toimimaan, avautuu uusi polku h\u00e4nen sielussaan.<\/p>\n\n\n\n

Juuri t\u00e4st\u00e4 toiminnasta l\u00f6ytyy er\u00e4s kritiikkini muutoin liki loistavaa elokuvaa kohtaan. Jonesista, haaveilijasta ja salakirjoittajasta, tulee toiminnan henkil\u00f6. T\u00e4m\u00e4 ihmiseksi nostettu hiiri saa toimimalla haluamansa naisen, Wilhelminan. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4, jota el\u00e4mme, t\u00e4ss\u00e4 yhteisess\u00e4 unessamme, joka on himme\u00e4 heijastus taiteesta, jota el\u00e4m\u00e4mme j\u00e4ljittelee, toiminnan ihmiset ovat todella jotain muuta: he ovat niit\u00e4 h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 idiootteja, jotka rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t paikasta paikkaan kyseenalaistamatta mit\u00e4\u00e4n, ja maailma tallautuu heid\u00e4n allensa: esimerkiksi se lehtimieslauma jonka moraalittomuutta Ford niin mikroskooppisen tarkkasilm\u00e4isesti kuvaa. He ovat oikeassa, eiv\u00e4tk\u00e4 he koskaan ep\u00e4ile itse\u00e4\u00e4n. Charles Bukowski kirjoitti: “Ongelma maailman suhteen on, ett\u00e4 \u00e4lykk\u00e4\u00e4t ihmiset ovat t\u00e4ynn\u00e4 itse-ep\u00e4ilyst\u00e4, kun taas tyhm\u00e4t ovat t\u00e4ysin vailla sit\u00e4.”<\/p>\n\n\n\n

“Jonesin lemmikkiel\u00e4imet tiivist\u00e4v\u00e4t ongelman”, kirjoittaa Tag Gallagher, “\u2013 h\u00e4nen kissansa Abelard ja h\u00e4nen kanarialintunsa Helo\u00efse. Munkki Peter Abelard (1079\u20131142) on legendaarinen traagisesta rakkaussuhteestaan nunna Helo\u00efsen kanssa: Jones ja Clark. [\u2026] Abelard vastusti k\u00e4sityst\u00e4 jonka mukaan vapaus merkitsi ainoastaan Jumalan tahdon ja luontomme hyv\u00e4ksymist\u00e4 sellaisinaan. [\u2026] H\u00e4n oli sit\u00e4 mielt\u00e4 ett\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyy my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vapaasti \u00e4ly\u00e4mme, ei vain syd\u00e4nt\u00e4mme, osataksemme erottaa asioiden todellisen luonteen.”<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Juonielementtin\u00e4 Fordin oli pakko nostaa Jones, uneksija, viimein toiminnan mieheksi: tuolla myyr\u00e4ll\u00e4 oli tilaisuutensa toimia, kun Manion nukkui ja h\u00e4n sai gangsterin pistoolin; h\u00e4n ei toiminut, koska pelko pys\u00e4ytti. My\u00f6hemmin h\u00e4n tarttui tilaisuuteen: otti konekiv\u00e4\u00e4rin ja ampui kaappiin piiloon joukkona rynn\u00e4nneit\u00e4 maskuliinisia gangstereita. Tuliko h\u00e4nest\u00e4 silloin gangsteri itsest\u00e4\u00e4nkin? Jonesista, pelkurista, tuli \u00e4kki\u00e4 ainakin suoran toiminnan mies ja h\u00e4nen negatiivistaan, kaksoisolennosta, suoran toiminnan miehest\u00e4, Manionista pelkuri.<\/p>\n\n\n\n

Toivokaamme, ett\u00e4 elokuvan loputtua, ja Wilhelminan ja Jonesin kuherruskuukauden j\u00e4lkeen, Jones, joka on nyt l\u00f6yt\u00e4nyt sen, miksi h\u00e4n on tullut<\/em>, palaa konttoriinsa tai kirjoituskoneensa \u00e4\u00e4reen kuvittelemaan kaiken sen sijaan, ett\u00e4 el\u00e4isi tarinaansa. Siksi ett\u00e4 unet ovat parempia kuin todellisuus, taide on parempaa kuin el\u00e4m\u00e4. Toivokaamme ett\u00e4 h\u00e4n yh\u00e4 pakenee itse\u00e4\u00e4n pikemminkin kuin pyrkii l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n “todellisen itsens\u00e4” (tai jotain muuta kammottavan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 skeidaa!).<\/p>\n\n\n\n

Viel\u00e4 yksi asia: totta kai Ford oli rasisti, niin kuin lukuisat muut Hollywoodin elokuvataiteilijat tuohon aikaan. Siin\u00e4 mieless\u00e4 h\u00e4n itse noudatti kritisoimaansa lammasmentaliteettia par excellence. H\u00e4n kuvasi Koko kaupungin puheenaiheessa (suosin itse suomennettua nime\u00e4 Yhteiskunnan vihollinen numero yksi!) v\u00e4rillisen palvelijamiehen suu auki s\u00e4helt\u00e4v\u00e4n\u00e4, hosuvana, hermoheikkona stereotypiana; ei kauhean kaukana Griffitist\u00e4 ja h\u00e4nen “suurelokuvastaan.” Ratsastihan Ford, muuten, tuossa kyseisess\u00e4 elokuvassa \u2013 Kansakunnan synnyss\u00e4 (The Birth of the Nation, 1915) \u2013 statistina jo ennen kuin ohjasi ensimm\u00e4isen elokuvansa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ford oli rasisti, hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n, mutta h\u00e4nen elokuviensa v\u00e4liin j\u00e4tt\u00e4minen olisi typeryyden maksiimi. Aivan sama asia, jos Lovecraftia ei saisi lukea samasta syyst\u00e4, tai Griffithi\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, Chaplinia katsoa, koska h\u00e4n \u201doli kommunisti\u201d. Tai F. M. Dostojevskin suuria romaaneja lukea siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli julkisissa p\u00e4iv\u00e4kirjoissaan t\u00e4ysi militantti sekop\u00e4\u00e4. Emme voi muuttaa h\u00e4vett\u00e4v\u00e4\u00e4 historiaamme, mutta voimme muuttaa historian analyysiamme, sen ideologioiden kritiikki\u00e4. Jos lakaisemme historian kokonaan maton alle, tai pyrimme sensuroimaan sit\u00e4 tavalla tai toisella, olemme jo toistamassa sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Se ett\u00e4 Ford oli suuri elokuvantekij\u00e4 ei viel\u00e4 tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen pitk\u00e4lti luutunutta persett\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi alituiseen nuoleskella historiankirjoittajien nostalgisella innokkuudella vailla mink\u00e4\u00e4nlaista kyseenalaistamista: tunnustamatta n\u00e4it\u00e4 h\u00e4iritsevi\u00e4 s\u00e4r\u00f6j\u00e4 ihmisess\u00e4 emme voi ikin\u00e4 hahmottaa kokonaiskuvaa. Tosin tuskin voimme hahmottaa sit\u00e4 ikin\u00e4 muutoinkaan.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

John Ford “r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4\u00e4 potin” kaksoisolentoteemaisella, dostojevskil\u00e4isyytt\u00e4 hipovalla, melkein hawksilaisella gangsterikomediallaan Koko kaupungin puheenaihe (The Whole Town’s Talking, 1935). Samalla kun Fordin elokuva on virnuilevaa parodiaa kaikista edell\u00e4 mainituista, on se satiiri modernista maailmasta, joka on sanomalehtien kahinaa ikuisella j\u00e4tetunkiolla. Toisin sanoen, roskaa. Fordin hampaisiin tarttuvat lehdist\u00f6 ja poliisi, mutta ennen kaikkea k\u00e4sitys ty\u00f6st\u00e4, firmoista, yrityksist\u00e4, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"nf_dc_page":"","_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-110","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/110","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=110"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/110\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":145,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/110\/revisions\/145"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=110"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=110"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kinokyna.laajakuva.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=110"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}